Se tuli kuin puskista, arvaamattomana. Diabetes. Ja nyt olemme opetelleet elämään sen kanssa uudenlaista arkea. Olosuhteisiin nähden minun mielestäni on mennyt hyvin. Tai niin hyvin kuin se on mahdollista. Sinänsä diabetes ei varsinaisesti ole koskaan täysin tasapainossa. Verensokerin heittely yksinkertaisesti kuuluu sairauden kuvaan, ja sen takia täytyy olla armollinen itselleen. Saattavathan ne verensokerit olla muutaman tunnin tavoitealueella ja sitten ne taas sinkoavat johonkin suuntaan. Siihen kun vaikuttaa niin moni asia. Liikunta, hormonit, stressi, flunssa, hyvänlainen jännitys, lääkitys ja tietenkin ravinto. Liikunta saattaa ensin nostaa verensokeria ja myöhemmin laskea niitä jopa 48 tunnin ajan. Onneksi on insuliini ja nykytekniikka verensokerin seuraamiseen ja näin jälkiviisaana korjaillaan ja koetetaan pitää niin hyvää tasapainoa kuin mahdollista. Vaikka ruokavaliolla ei voi ikinä parantaa ykköstyypin diabetestä, sillä on suuri vaikutus. Oma kokemuksemme on että jos proteiinia ja rasvoja on riittävästi hiilihydraattejen vastapainona, verensokerit pysyvät tasaisempana ja saamme jopa nukkua öisin. Jos ruokavalio on liian hiilihydraattipainoitteinen se aiheuttaa sen, että verensokeri nousee nopeasti ylös ja sen jälkeen romahtaa, joka tarkoittaa sitä, että heräilemme joskus tunnin välein yöllä nostattamaan sitä. Juomme tilamaitoa ja se on meidän neidillä paras verensokerin nostattaja. Se on parempi kuin mehu joka nostaa nopeasti mutta sen jälkeen se romahtaa. Maito on siinä mielessä parempi vaihtoehto, koska siinä on muutakin kuin sokeria. Siinä on proteiinia ja rasvaa ja se nostattaa hiukan hitaammin mutta verensokeri pysyy tasaisempana pidempään.
Tämä meidän neiti on ollut aivan super reipas. Ei ole pahemmin stressannut tai valittanut. Ja jos yöllä havahtuu siihen, että joku kävelee ohi, ojentaa jo käden valmiiksi verensokerin mittausta varten. Hän on jo teini ja teinithän haluaisivat välillä olla ilman vanhempien valvontaa. Hän selvästikin odottaa milloin saisi takaisin hieman sitä vapautta jota hänellä oli ennen sairastumistaan. Sekin aika tulee kunhan me kaikki ensin opimme tätä uutta elämää.
Yritämme huolehtia että jokaisella ruoalla olisi hyvä proteiinin lähde. Viime viikolla tein gluteenittoman ja maidottoman version Metsämiehen kalapihveistä. Ne olivat herkullisia ja nopeita tehdä.
Gluteenittomat ja Maidottomat Kalapihvit
Tämä ohje on hyvä ja terveellinen pikaruoka, kunhan vain muistaa ottaa kalamassan jääkaappiin sulamaan edellisenä iltana. Tein tämän koko aterian puolessa tunnissa, yhtenä iltapäivänä kun oli harrastus kuskauksia ja olin ollut koko päivän asioilla.
600 g jauhettua kalaa
2 reilua ruokalusikallista gluteenitomia jauhoja (käytin Sunnuntai-jauhoja)
tilliä
1 kananmuna
1/2 tl suolaa
mustapippuria
Sekoita kaikki yhteen yhdessä kulhossa ja muotoile niistä pieniä kalapihvejä. Laita pihvit uunipellille joka on vuorattu leivinpaperilla. Paista uunissa 180C noin 15 minuuttia tai kunnes pihvit ovat kypsiä. Tarjoile kalapihvit sinapilla, paistetuilla ruusukaaleilla ja riisin kera.
Paistetut Ruusukaalit
Leikkaa ruusukaalit puoliksi ja poista kannat. Huuhdo juoksevan veden alla ja taputa kuivaksi talouspaperilla. Laita paistinpannulle nokare kookosöljyä. Lämmitä pannu kuumaksi ja paista ruusukaaleja muutama minuutti kunnes pinta saa hieman väriä. Varo ylikypsentämistä. Mausta suolalla ja mustapippurilla ja ehkä ripaus cayenne-pippuria.
jenkkimutsi maalla 