Jaahas… Jenkkimutsin edellisestä blogista on päässyt vierähtämään jo aika tovi. Syyllinen tähän taidan olla minä? Minä onneton kun menin lupaamaan, että kirjoitan seuraavan blogin. Suunnitelma minulla oli valmiina, ainakin sen suhteen mistä ruokaa tehdään. Muu osa tekstistä syntynee tässä sitten fiilis pohjalta. Paineessahan se timanttikin syntyy, tosin epäilen kyllä ettei tästä nyt niin timanttista tarinaa taida syntyä, toivottavasti kuitenkin luettavaa ja jopa ymmärrettävää tekstiä. Ehkä painetta ei siltikään ole tarpeeksi?
Niin mennäänpä sitten itse asiaan.
Meillä lapset pitävät kalaruuista etenkin kolmasluokkalaisen pojanvesselin suurinta herkkua on kala. Syksyllä koetan hieman aktivoitua kalastuksen suhteen ja kun minullla ei ole aikaa päivätolkulla virvelöidä niin olen päätynyt saalisvarmempaan kalastusmuotoon, verkkokalastukseen. Itse harrastan tätä kotitarvekalastuksen muotoa ainoastaan syksyllä ja keväällä, kun vedet ovat kylmiä ja kalatkin säilyvät veden kylmyyden ansiosta. Syksy on minulla pääasiallinen pyyntijakso. Kalavesissäni on kohtalaisen runsas siikakanta ja siika myös kutee syksyllä. Silloin saalistakin saa varmemmin ja saaliin ohessa myös siianmätiä Jouluherkuksi. Pääasiallinen saaliskalani onkin siika, ohessa saaliiksi tulee niin haukia kuin ahveniakin.
Lähdimme, ihan kahdestaan Jenkkimutsin kanssa laskemaan verkkoja. Samalla kahdenkeskistä laatuaikaa, raitista ilmaa ja perheelle ruokaa, jos vain Ahti soisi antejaan. Sen olen vuosien varrella oppinut, ettei luonnosta mitään oteta, vaan se annetaan oli sitten kyse riistasta tai kalasta. Jenkkimutsi kysyi rannassa, venettä vesille työntäessä, että soutaisiko hän? Totesin siihen, että taitaa perherauhan kannalta olla parempi, että soudan itse. Hän siihen nauroi, että ”Enkö minä muka osaa soutaa?” Totuus on se, että ei hän kyllä osaa, soutulinja on sen verran mutkikas että muistuttaa lähinnä käärmeen luikertelua. No jos soutukerrat ovat suurinpiirtein laskettavissa yhden käden sormilla ja on elämänsä ensimmäistä kertaa mukana verkonlaskussa, niin tämä oli varmaankin paras ratkaisu. Perustelin vielä sillä, että hän voi tällätavalla keskittyä kuvaamiseen, tietäen etten ole mikään mannekiini vaan lähinnä epäkiitollinen kuvauskohde. No ompahan siinä haastetta, ei pääse helpolla kuvaajakaan!
Verkot saatiin vesille ilman kommelluksia, mitä nyt ohjeita sateli, kun laskin verkoja joko liian nopeasti ettei ei ehtinyt kuvaamaan tai olisi pitänyt kääntyä sinne ja tänne tai katsoa tänne ja tonne. Kuvauksen suhteen en ole varma onnistuinko, luultavasti en.
Verkot nostin sitten seuraavana päivänä. Ahtikin oli antelias ja saaliiksi tuli siikoja, muutama ahven ja haukikin. Päästäisiin perkauspuuhiin. Minun tapana on verestää kalat heti järvellä ja varsinaisen perkuun, fileoinnin ym. teen sitten kotona.
Siiat pakastan vakuumissa, joko kokonaisina tai sitten ruodottomina fileinä. Hauet fileoin aina ruodottomiksi samoin ahvenet. Jos ahvenia on saaliina enemmänkin paistan fileet pannulla, voin ja suolan kera tuoreeltaan. Tähän soveltuu hyvin myös hauki. Myöhempää käyttöä varten olen tehnyt ”kalajauhelihaa” pakkaseen. Jauhelihasta voi tehdä suoraan kalapihvejä tai sitten valmiita mureke annoksia. Jos teet valmiita pihvejä kannattaa kalan joukkoon lisätä noin 1/5 kalojen painosta possua (jauhelihaa tms.). Tällöin rakenteestä tulee jäykempi ja pihvit pysyvät paremmin koossa. Murekkeeseen ei tätä lisuketta tarvita.
Ruodottomat ja nahattomat fileet ajetaan lihamyllystä kertaalleen läpi. Mitataan suola ja (haluttaessa porsaanliha) sekoitetaan käsin ja ajetaan toisen kerran myllystä läpi. Tällä varmistetaan suolan (ja porsaanlihan) tasainen sekoittuminen massaan.
Jos kalamassa on tarkoitus käyttää myöhemmin, kannattaa pakastaminen tehdä ehdottomasti vakumoimalla. Tällöin maku säilyy parempana ja muutenkin säilyvyys on huomattavasti parempi. Meillä näitä valmiita paketteja on pakkasessa levyinä. Sieltä ne on helppo ottaa, sulattaa ja käyttää.
Kalamureke Metsämiehen tapaan
600 g haukea
Kalapihveihin noin 1/5 kalojen painosta porsaanjauhelihaa
2 dl kermaa
2 kpl kananmunia
3/4 dl korppujauhoja
kourallinen tuoretta tilliä, hienonnettuna
1/2 sitruunanmehu (noin 3 rkl)
2 kpl valkosipulikynttä, hienonnettuna
1 sipuli hienonnettuna
1% kalojen painosta suolaa (600g kalaa – 6g suolaa)
1/4 tl valkopippuria
Laita kaikki raakaaineet monitoimikoneeseen ja anna käydä kunnes massa on tasainen. Paista voideltussa uunivuoassa 180 C asteessa noin tunnin ajan. Laita kalamurekkeen alle toinen uunipelti jossa on uuninkestävä vuoka jossa on vettä. Tämä vesi höyrystyy pikkuhiljaa paiston aikana.
Tarjoa paistettujen perunoitten kera ja yksinkertaisen kurkkusalaatin kanssa.
Kurkkusalaatti (tämä on kyllä Jenkkimutsin tapaan, hyvää se on silti!)
2 kurkkua leikattu ohueksi viipaleiksi (esim. mandoliinillä)
1 dl omena- tai valkoviinietikka
1 dl vettä
2 rkl vettä
1/2 tl suolaa
1/8 tl mustapippuria
tilliä
Laita kaikki muut raaka-aineet paitsi tilli kannelliseen astiaan. Anna maustua jääkaapissa useamman tunnin. Ennen tarjoilua ripottele pääälle tuoretta tilliä.
Hyvää ruokahalua!
jenkkimutsi maalla 