En ole koskaan aikaisemmin pitänyt lomaa bloggaamisesta. Ehkä joskus täytyy pitää taukoa, kerätä inspiraatiota ja tehdä muitakin töitä sekä tietysti lähettää lapsukaiset koulutielle ja oppia uusi rytmi kesän rytmittömän elämän jälkeen. Blogi on kyllä ollut mielessä joka päivä ja blogi postauksiin olisi matskua vaikka muillekin jakaa. On ollut hienoa huomata, että kirjoittamisen aiheet eivät koskaan häviä.
Arkielämästä ja matkoista syntyy koko ajan uusia ajatuksia ja näkökulmia. Kävimme Metsämiehen kanssa heinäkuun lopulla vaellusretkellä Ruotsin Lapissa ja sitten ajoimme Norjan puolelle. Olen yhden kerran aikaisemmin käynyt Ruotsin Lapissa talvella metsästysretkellä. Mutta tämä oli tietysti aivan erilaista. Silloin ei pystynyt tuntemaan miltä maasto tuntui jalkojen alla, kun lunta oli kaikkialla. Nyt pääsin kiipeämään epätasaista ja kivistämaastoa, jonka viimeinen jääkausi oli siirtänyt siihen paikoilleen sekä tuntemaan miten kosteikot ja suot tuntuivat aivan märältä patjalta ja joustivat mukavasti kengän alla.
Yllätyin kuinka paljon vettä maastossa oli. Melkein joka paikassa kuului kuinka purot ja vesiputoukset pulppusivat. Kevät oli tullut vähän myöhässä myös pohjolaan niinpä sulavedet vielä virtasivat ja paikoittain oli kuulemma enemmän lunta kuin siihen aikaan normaalisti olisi.
Olimme suunnitelleet Metsämiehen kanssa että tekisimme jonnekin leirin, josta sitten tekisimme päiväreissuja vähän kevyemmällä rinkalla. Ilmat eivät olleet ihan niin hyvät kuin mitä olimme toivonneet mutta toisaalta yllättävää se ei ollut, kun koko alkukesäkin oli ollut kylmää ja sateista. Päätimme kantaa kaikki varusteet ja kiivettiin noin 1000+ metriin, 1800 metrin sijaan.
Metsämies kalasti meille ruuaksi muutaman raudun. Sillä aikaa, kun hän pystytti nuotion nukahdin sammalten päälle. Niin raukea olo oli. Eikä kiirettä mihinkään.
Kaukaa tunturit näyttävät lempeiltä, läheltä ne olivat paljon epätasaisemmat, mutta kivisten muodostelmien välissä oli niittyjä ja laaksoja täynnä kaunista ruohokanukkaa.
Kun metsästä palaa takaisin sivilisaation pariin tekee mieli jotain muuta kuin pussiruokia vaikka syötiin reisussa ihan loistavaa rautua. Alla välipala idea koululaiselle tai vähän isommallekin josta löytyy täysjyvää ja siemeniä, vähän proteinia ja vähän värikästä. Ja kaveriksi raikas sitruuna-verigreippi juoma. Tämä välipala, joka sai inspiraatio Amerikkalaisesta klassikosta on ollut lemppari tänän syksynä, ja veri-greippijuoma on ollut minulla raikas vaihto-ehto lämpimien syyspäivien aikana.
BLT (bacon-lettuce-tomato) skarppinäkkäri
1 paketti Amerikanpekonia
2 tomaattia
salaattia
Hellman’s majoneesia
Lämmitä uuni 200 C asteeseen ja vuoraa pelti leivinpaperilla. Laita pekoni pellille, jokainen siivu erikseen. Paista uunissa noin 5-7 minuuttia. Laita isolle lautaselle talouspaperia kaksinkerroin ja siirrä pekoni siihen. Näin ylimääräinen rasva imeytyy paperiin. Viipaloi tomaatit. Levitä skarppinäkkäriin kevyesti majoneesia ja asettele sen päälle salaatin lehti, tomaatin viipale ja pekonin palanen. Nauti sitruuna-verigreippijuoman kanssa.
Sitruuna-verigreippijuoma kahdelle
Täytä kaksi isoa lasia puoleksi jäällä. Purista yhden sitruunanmehu ja yhden verigreipinmehu ja kaada jäiden päälle. Viimeistele verigreippi vichyveden kanssa. Nauti heti.
Ensi kerralla kerron Norjasta ja huikeista maisemista jota sieltä löytyi. Alla on vähän ennakkoon maistiaisia. Sinne haluan joskus uudestaan.
Yhteistyössä Leipomo J. Martin:in kanssa
jenkkimutsi maalla 