Juhlakakkua

Viime viikolla vietettiin koulun päättäjäisiä ympäri Suomen maata. Meidän perheessä oli yksi joka sai esikoulun päätökseen ja aloittaa ensi syksynä ekaluokan. Aika jännittävä lähettää meidän pikku tiedemies kouluun. Eskarilaiset usein eivät edes kaipaa kesälomaa kun ovat niin innoissaan koulun aloituksesta.

Mutta ärrä-koulusta hän ei ollut yhtä innoissaan. Se vielä sattui alkamaan ensimmäisenä lomapäivänä. Lähdimme aamusta Kouvolaan ja saavuttiin puheterapeutin vastaanotolle tasan puoli-kymmenen tai ehkä minuutti yli. Tiedemies lähti terapeutin kanssa ja itse pääsin siksi ajaksi hoitamaan muutaman asian kaupungilla. Kun tulin takaisin, sain kuulla että hän oli heti alkuun melkein makanut tuolissa ja ilmoittanut että ”Tämä on tylsää!” Terapeutti oli ilmoittanut ystävällisesti mutta napakasta että Ärrä-koulussa täytyy istua kunnolla. Ilmeisesti loppu sessio oli sujunut ihan kivasti ja innokkaasti poika on harjoitellut kotona koska hänelle luvattiin että ehkä pari käyntiä riittää jos tekee kotiläksyt kunnolla. Tänään Pikku Tiedemies tuli minulta kysymään, ”Äiti, onko sinulla Ärrä-koulun opettajan puhelin numero?” ”Taitaa olla, jossain.” ”Soitatko hänelle ja kysy montako kertaa päivässä minun pitää harjoitella?”

Ehkä meidän ei tarvitse kauhean montaa kertaa käydä siellä. Sen verran motivoitunut hän on.

Lauantaiaamuna oli äidin mielestä, haikea tunnelma Myllykosken kirkossa. Meidän oma esikoinen, Neiti Silvia vietti viimeistä päivää ala-astetta. Jokaisen lapsen syntymä on piirtynyt syvälle omaan muistiin ja sydämmeen. Ja nyt hän jo ohittaa minut.

Iltapäivällä lähdettiin lakkiasjuhliin. Lotta on ollut meillä usein hoitamassa lapsia ja oli yksi kesäkin meillä töissä. Elämä muuttuu ja kulkee eteenpäin. Haikeaa. Toisaalta se on kaikki niin luonnollista ja kuuluukin mennä näin. Huomaan että olen usein koulun päätöspäivänä aika tunneherkkä. En yleensä koskaan itke, mutta silloin itken. Koen että se on myös päivä jolloin arvioin omaa äitiyttäni. Mietin että teimmekö tarpeeksi. Meidän perheessä on kuusi lasta jolla kahdella on kielellinen erityisvaikeus. Tuntuu useasti että kasvatuksen säännöt jotka pätevät muitten lasten kohdalla eivät pädekään tässä tilanteessa. Täytyy olla luova ja kekseliäs ja aika usein on riittämätön olo. Lotalle olen voinut huoletta jättää lapset hänen hoivaansa. Hänellä on pilke silmäkulmassa ja osaa toimia eri tilanteissa juuri sopivalla huumorilla. Huumori monesti on se elementti joka pelastaa tilanteita tosielämässä. Onnea sinulle Lotta, tulevaan.

Jonkin aikaa sitten yksi lukijoista kysyi että tekisinkö kakku reseptin joka olisi gluteeniton. Alla oleva resepti on gluteeniton ja maidoton. Jos on mahdollisuus ja halu käyttää maito-tuotteita, kuorrutteen voi tehdä ihan oikealla kermalla. Tässä versiossa käytin soijakermaa jotta se kävisi kaikille erityisruokavaliovieraille.

Gluteeniton ja maidoton juhlakakku

3 kananmunaa
85 g sokeria (1 dl)
50 g fariinisokeria (3/4 dl)
225 g luontaisesti gluteenitonta jauhoseosta (Viljatuote, vaalea glut. jauhoseos)
75 g tummaa leivonta kaakaota
1 dl oliiviöljyä (esim. Bertollin Cucina Delicata:ssa on mieto maku ja sopii makeaan leivontaan)

noin 20 cm vuoka, voideltu ja jauhotettu (käyttäen glut. jauhoseos)

Vatkaa kananmunat ja sokerit kunnes vaahto on vaalea. Sekoita joukkoon jauhoseos ja oliiviöljy. Kaada taikina voideltuun vuokaan ja paista 170 C noin 22 minuuttia. Tarkista kypsyys tikulla ennen kuin otat uunista pois. Anna jäähtyä.

Vatkaa kerma tai soijakerma kuohkeaksi. Mausta sokerilla. Tee kakun päälle ruusukkeet ja nauti kahvin kera.

Ehkä se on niin, että valmistujaiskakusta nauttivat yhtä paljon niin äiti kuin lapset.